Adele: Skyfall 7″ (2012)

James Bond rynnäköi Skyfallin myötä komeasti juurilleen, mutta säilytti silti modernin ja vakavahenkisen otteensa. Adelen esittämä ja laulajattaren yhdessä Paul Epworthin kanssa kirjoittama tunnussävelmä taas tekee musiikin saralla täsmälleen saman. Se on mahtipontista, komeasti orkestroitua poppia, jossa massiivinen sovitus ja Adelen yhtä massiivinen tulkinta iskevät näyttävät ylävitoset. Parin viime vuosikymmenen tyhjänpäiväiset rokkailut ja elektropopit on helppo antaa anteeksi, kun James Bond jälleen paitsi näyttää, myös kuulostaa itseltään. Jos jotakin jää kaipaamaan, niin sekä sanoituksesta että melodiasta uupuu ”Goldfingerin” tai ”You Only Live Twicen” kaltainen muistettava teema. Siltikin, ”Skyfall” on heittämällä paras Bond-tunnari ties miten pitkään aikaan ja voi sellaisena seistä pää pystyssä 1960-luvun klassikkojen rinnalla vailla pienintäkään häpeää.

Sinkun B-puolena kuullaan biisin instrumentaaliversio. En osaa sanoa, onko säestyksen melodioita vähän buustattu vai erottuvatko ne vain paremmin kun varsin pinnassa oleva laulu ei ole täyttämässä eetteriä. Se joka tapauksessa tulee selväksi, ettei orkesterisovituksessa ole suotta kursailtu – pumpussa musisoikin kertoman mukaan peräti 77 jäsentä. Ja hyvä niin, sillä jouset ja puhaltimet ovat Bond-tunnelmalle lähes yhtä tärkeitä kuin vodkamartinit ja Walther-pistoolit.

Yksi vastaus artikkeliin ”Adele: Skyfall 7″ (2012)

  1. Herkkänä hetkenä ja juuri elokuvan näytöksestä ulostautuneena kävelin läheisen Anttilan kautta ja poimin omaan hyllyyn. Omat tuntemukseni tästä biisistä ovat hyvin samansuuntaiset, eli kyllä tämä nyt kuulostaa siltä miltä Bond-tunnarin pitäisi kuulostaakin. Diggailin tosin myös You Know My Namesta, vaikka se onkin hieman sopimaton Bond-tunnariksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *